Aiheet ja menetelmät:

• Osallistujat:Yhteensä158 välillä terveitä miehiä ja naisia20 ja 59 vuottavärvättiin. Vapaaehtoiset, joilla on akuutti tai krooninen sairaushistoria, ne, jotka söivät enemmän kuin500 ml kahvia, teetä, virvoitusjuomia ja alkoholijuomia päivittäin, ne, jotkajuonut alkoholijuomia yli kahtena päivänä viikossa, jotka ovat käyttäneet säännöllisesti antioksidanttisia lisäravinteitakolme kuukautta, tupakoitsijat, rasittavat liikuntatavat, ja ne, jotka eivät täyttäneet päivittäistä kulutusta 500 - 2500 ml puhdistettua vettä, suljettiin pois. Lopulta 41 soveltuvaa osallistujaa jaettiin satunnaisesti vetyvesiryhmään (n = 22) ja normaalivesiryhmään (n = 19). Tutkimusprosessin aikana vetyvesiryhmästä kuitenkin putosi 2 osallistujaa ja normaalivesiryhmästä yksi. Lopulta,20vetyvesiryhmän osallistujat ja18normaalivesiryhmässä suoritti 4 viikon interventiokokeen.
• Interventiomenetelmät:Vetyvesiryhmä kulutettu1,5 litraa vetypitoista vettä(vetypitoisuudella 0,753 ± 0,012 mg/l) joka päivä, kun taas normaali vesiryhmä joi yhtä paljon normaalia vettä. Osallistujia vaadittiin viimeistelemään vesi 500 ml:n pulloon tunnin sisällä pullon avaamisesta. Kahvin, teen, virvoitusjuomien ja alkoholijuomien lisäksi ei sallittu muuta lisävettä, ja näiden lisäjuomien kokonaiskulutus pidettiin enintään 500 ml päivässä.

• Antioksidanttikapasiteetti ja oksidatiiviset vauriot: Neljän viikon kuluttua sekä normaalin veden juominen että vetyä sisältävä vesi johti seerumin biologisen antioksidanttipotentiaalin (BAP) nousuun. Koko väestössä vetyvesiryhmän ja normaalivesiryhmän välillä ei ollut merkittävää eroa BAP:n suhteen. Kuitenkin yli 30-vuotiailla osallistujilla vetyveden juominen johti BAP:n merkittävään nousuun (p = 0,028). Nuoremmassa ryhmässä (< 30-vuotiaat) vetyvedellä ei havaittu merkittävää vaikutusta BAP:hen (p = 0,534).
• Perifeerisen veren mononukleaaristen solujen (PBMC) apoptoosi ja veri-immuunisolupopulaatioiden profiili:Lähtötasolla ei ollut merkittävää eroa apoptoottisten solujen esiintyvyydessä veressä näiden kahden ryhmän välillä. Kuitenkin 4 viikon kokeen jälkeen verrattuna normaaliin vesiryhmään apoptoottisten PBMC:iden osuus vetyvesiryhmässä oli merkittävästi pienempi (p = 0,036). Lisäksi virtaussytometrisen analyysin avulla havaittiin, että CD14+-solujen esiintymistiheys vetyvesiryhmässä laski.
• Transkriptioanalyysi:PBMC:iden RNA-sekvensointianalyysi osoitti, että vetyvesiryhmän ja normaalin vesiryhmän transkription välillä oli merkittäviä eroja. Erityisesti tulehdusvasteeseen liittyvät transkriptioverkot ja NF-KB-signalointireitti vetyvesiryhmässä olivat merkittävästi alentuneet.